Ensimmäiset 2-luokan agistartit OKK:n hallissa.

7.2.2009

Tänään sitten suuntasimme samalle hallille, missä eilen kävimme treenaamassa tottista. Emme olleet yhtään ainakaan liian aikaisin paikalla, sillä 1-luokkaa oli enää vain vähän jäljellä ja sen jälkeen alkoi kakkosten radan rakentaminen.

Tajusin siinä sitten kun rata oli lähes valmis, että maxithan aloittaakin ekana ja Vekku oli vielä kylmissään autossa. Passitin Maijan vähän kävelemään Vekun kanssa, koska me tietty meidän hyvällä tuurilla lähdettiin ensimmäisinä radalle…

Eka rata oli helpohko (vain pari vähän vaikeampaa kohtaa), mutta voi vitsit mitä räpellystä se olikaan! Vekku ei ollut yhtään hanskassa, kun en ehtinyt sitä ns. rauhoitella ennen radalle menoa ja mua jännitti jostain syystä aika paljon. 10vp sieltä tuli + 5,6 sekuntia yliaikaa. Oi oi, ei hyvä. Kepit ja kontaktit kuitenkin ok, joten oli siellä jotain hyvääkin. Sijoitus taisi olla noin 6. tai 7.

Odotellessa seuraavaa rataa Vekku muuttui tosi äreäksi. Eka se meinas syödä kahdesti yhden hoffin. Pölläytin sen sitten tokan kerran jälkeen tantereeseen ja siellä se sai makoilla hetken aikaa. Vielä myöhemmin se räsähti yhdelle bc:lle, ja mulla meni totaalisesti hermot. Mietin jo, että perunko koko radalle menemisen ja lähen takas Maijan luo..

Toisaalta toi Vekun perseily tais auttaakin, koska mä olin ite tosi tiukkana sille. Ennen toista rataa käskin sitä seuraamaan ja Vekku selvästi vaistosi, että oon nyt jo tosissani sen kanssa. Vielä mua vähän jännitti, mutta lähinnä jännitys johtui vaikeasta radasta. Rata todellakin oli haastava, mutta kummasti me se Vekun kanssa rämmittiin ilman virhepisteitä! Tosin hyvä rata se ei kyllä ollut: Putken jälkeen kepeille mentäessä koira livahti jotenkin selän takaa niin, että saatiin tuhrattua pari sekuntia kieppumiseen. Virhettä siitä ei kuitenkaan tullut. Yritän saada radat nettiin, kun Maija kilttinä tyttönä kuvas ne. :) Sijoituttiin vieläpä toisiksi heti australianpaimenkoiran jälkeen, joten ei hullumpi aloitus 2-luokassa. :)

Vähän (tai aika paljon) mua toi Vekun perseily harmittaa, mutta enhän mä voi olla kuin tyytyväinen siihen, että ollaan noin kuukauden sisällä käyty kisoista hakemassa kolme nollaa. Ja vaikka toi tän päivän nollarata olikin “huono”, niin oli se myös vaikea. Huomenna uudella innolla kisoihin. Voi olla, että nollia ei sentään satele. ;)

Ai niin! Hyvää syntymäpäivää 4-vuotiaalle Vekulle! Mun pikkuinen sai synttärilahjaki siis agikisat. :D