8.2.2009

Tänään jatkoimme kisaamista täällä Oulussa. Lähdimme aamulla Maijan kanssa sen verran aikaisemmin, jotta näimme Vekun pojan Ykän, joka kisaa ykkösluokassa. Ykä menikin vallan mainiosti, mutta Merja jätti kesken radan lopun, Ykä rupesi riekkumaan.

Eka rata oli normaali agirata. Tosin ei sitä normaaliksi voi sanoa, koska radalta puuttuivat kepit! Rata tuntui mukavalta ja suht helpolta - varsinkin verrattuna eiliseen tokaan rataan. Rata myös meni mukavasti ja Vekku eteni hyvällä vauhdilla. Harmittavasti kuitenkin kulmassa tein huonohkon sylikäännöksen, jolloin Vekku tiputti riman alas. Siispä 5 virhepistettä tuli tältä. Olen kuitenkin tyytyväinen omaan ohjaukseeni, koska olin hyvin jämäkkänä, enkä päästänyt koiraa käsistäni hillumaan ympäri kenttää.

Eka radalta jäi harmittamaan niin paljon tuo vitonen, että lähdin uudella päättäväisyydellä toka radalle. Toinen rata oli hyppyrata ja myös täältä puutuivat kepit! Radalla oli yhdelle putkelle muutama vähän haastavampi pakkovalssikohta, mutta muuten tämäkin rata oli todella sujuvan oloinen, eikä se tuntunut myöskään kovin haastavalta. Rata myös meni hyvin ja saimme Vekulle toisen kakkosluokan nollan!! Sijoituimme eilisen tapaan toisiksi, joten enää tarvitsisimme yhden nollan kakkosluokasta. :)

Vekku kyllä toimii äärettömän hienosti. Edelleen välillä tulee turhia mutkia, koska en osaa aina ohjata Vekkua kovin hyvin. En kuitenkaan ala itseäni tästä moittimaan, koska emme todella ole treenanneet ohjatuissa ryhmissä elokuun jälkeen. Tämän vuoden tavoitteet agilityn osalta on enemmän kuin täytetyt. Ehkä me kuitenkin yritetään se vika nolla hakea ja nousta kolmosluokkaan. Sen jälkeen voisimme pitää taukoa ja yrittää treenata itsemme siihen kuntoon, että meidän on järkevää kisata kolmosissa.

Yritän myös tämän päivän radoista saada videot esille.

7.2.2009

Tänään sitten suuntasimme samalle hallille, missä eilen kävimme treenaamassa tottista. Emme olleet yhtään ainakaan liian aikaisin paikalla, sillä 1-luokkaa oli enää vain vähän jäljellä ja sen jälkeen alkoi kakkosten radan rakentaminen.

Tajusin siinä sitten kun rata oli lähes valmis, että maxithan aloittaakin ekana ja Vekku oli vielä kylmissään autossa. Passitin Maijan vähän kävelemään Vekun kanssa, koska me tietty meidän hyvällä tuurilla lähdettiin ensimmäisinä radalle…

Eka rata oli helpohko (vain pari vähän vaikeampaa kohtaa), mutta voi vitsit mitä räpellystä se olikaan! Vekku ei ollut yhtään hanskassa, kun en ehtinyt sitä ns. rauhoitella ennen radalle menoa ja mua jännitti jostain syystä aika paljon. 10vp sieltä tuli + 5,6 sekuntia yliaikaa. Oi oi, ei hyvä. Kepit ja kontaktit kuitenkin ok, joten oli siellä jotain hyvääkin. Sijoitus taisi olla noin 6. tai 7.

Odotellessa seuraavaa rataa Vekku muuttui tosi äreäksi. Eka se meinas syödä kahdesti yhden hoffin. Pölläytin sen sitten tokan kerran jälkeen tantereeseen ja siellä se sai makoilla hetken aikaa. Vielä myöhemmin se räsähti yhdelle bc:lle, ja mulla meni totaalisesti hermot. Mietin jo, että perunko koko radalle menemisen ja lähen takas Maijan luo..

Toisaalta toi Vekun perseily tais auttaakin, koska mä olin ite tosi tiukkana sille. Ennen toista rataa käskin sitä seuraamaan ja Vekku selvästi vaistosi, että oon nyt jo tosissani sen kanssa. Vielä mua vähän jännitti, mutta lähinnä jännitys johtui vaikeasta radasta. Rata todellakin oli haastava, mutta kummasti me se Vekun kanssa rämmittiin ilman virhepisteitä! Tosin hyvä rata se ei kyllä ollut: Putken jälkeen kepeille mentäessä koira livahti jotenkin selän takaa niin, että saatiin tuhrattua pari sekuntia kieppumiseen. Virhettä siitä ei kuitenkaan tullut. Yritän saada radat nettiin, kun Maija kilttinä tyttönä kuvas ne. :) Sijoituttiin vieläpä toisiksi heti australianpaimenkoiran jälkeen, joten ei hullumpi aloitus 2-luokassa. :)

Vähän (tai aika paljon) mua toi Vekun perseily harmittaa, mutta enhän mä voi olla kuin tyytyväinen siihen, että ollaan noin kuukauden sisällä käyty kisoista hakemassa kolme nollaa. Ja vaikka toi tän päivän nollarata olikin “huono”, niin oli se myös vaikea. Huomenna uudella innolla kisoihin. Voi olla, että nollia ei sentään satele. ;)

Ai niin! Hyvää syntymäpäivää 4-vuotiaalle Vekulle! Mun pikkuinen sai synttärilahjaki siis agikisat. :D

6.2.2009

Tulin tänään Ouluun Maijan ja Piitun luokse, koska lauantaina ja sunnuntaina täällä on agilitykisat. Kisaamme ekaa kertaa 2-luokassa, jännää! :D

Aloitin hallilla Vekun kanssa taas seuraamisilla. Seuraaminen oli kohtalaista, mutta ei sitä hyväksi voi sanoa. Tein taas pitkää suoraa, mutta myös käännöksiä ja temponvaihteluita. Yritin palkata Vekkua paljon, mutta kyllä se kontakti vaan välillä tippuu ja siitä joudun huomauttamaan. Ei kuitenkaan ihan katastrofaalista.

Sitten tein liikkeestä istumista kolme neljä toistoa. Vekku oli selvästi hautonut tätä liikettä päässään, koska tämä meni hyvin. Jonkin verran annoin vielä käsiapua, mutta viimeisellä kerralla se oli jo erittäin huomaamaton. Sen jälkeen pari liikkeestä maahanmenoa ja yksi luoksetulo perään.

Lähdin koittamaan kaukokäskyjä tiistain epäonnistumisen jälkeen. Vekku oli onneksi unohtanut koko hässäkän ja kaket toimi myös hyvin! Takapalkka oli edelleen mukana. Tein ihan kokonaista sarjaa parin lyhyemmän jälkeen, ja yhden lyhyen sarjan tein jopa lähes 10 metrin päästä. Vähän Vekku liikkuu välillä sivusuunnassa (peppu paikallaan, mutta etutassut liikkuu) purkin takia, mutta ei kaikilla toistoilla. Tähänkin olen tyytyväinen.

Pari kertaa kävimme koittamassa avoimen luokan hyppyä. Sitä ei olla koskaan harjoiteltu, joten tehtiin ihan “alkeisjuttuja”, eli lähetys hyppäämään ja suoraa kutsu takaisin. Hypyn luona oli hirveästi hyviä hajuja, joten Vekku ei oikein keskittynyt.

Sitten toimimme häiriökoirana Piitun paikkamakuun aikana. Teimme BH-kokeen lyhennetysti. Ensiksi seuraamista (vain vapaana). Kontakti oli aika huonoa, joten sitten otin ihan lyhyitä, muutaman askeleen pätkiä, ja palkkasin. Sen jälkeen liikkeestä istuminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo x2 ja lopuksi sitten vielä pieniä seuraamispätkiä. Kokonaisuudessaan kohtuullista. :)

Sen jälkeen Vekun vuoro makoilla paikallaan. Olin 30 askeleen päässä selin ja kurkin taas peilistä. Oikein hyvä paikkamakuu häiriöstä huolimatta! Pari kertaa Vekku kurkki takapalkalle päin ja kerran katsoi hallin toiselle puolelle muita tokoilijoita, mutta lähes koko ajan Vekku kiltisti tapitti minun selkämystäni, hienoa! Silloin kun Vekku kääntyi namipurkille, kurkkasin olkani yli ja Vekku otti kontaktin takaisin minuun. Se alkaa oppia.

Lopuksi teimme Maijan kanssa noutoharjoituksen niin, että otimme neljä kapulaa. Maija meni niiden kanssa muutamien kymmenien metrien päähän ja mä pidin Vekkua pannasta kiinni. Lähetin Vekun “tuo” -käskyllä Maijan tykö ja Maija heitti kapulan Vekun nenän edestä niin, että Vekku sai saalistaa sen. Sitten pyysin Vekkua tuomaan kapulan mulle. Luovutus oli vain sellainen, että sain kapulan käsiin, palkkasin ja lähetin uudelleen. Kolmannen kapulan kohdalla (meidän oma kapula) Vekku kerran haukahti, mutta nouti kuitenkin suurella innolla ja palautti hyvin. Vähänhän sen ote on löysä, eli kapula hölskyy suussa, mutta oikein hyvää edistymistä kuitenkin.

Tän jälkeen otin yhden ns. normaalin noudon. Vekku lähti hyvin kapulalle ja toi sen nätisti eteen. Ote oli taas löysä, mutta ei se kuitenkaan tiputtanut kapulaa mun varpaille. ;) Huomasin, että mun pitää lähteä noutokapulakauppaan ostamaan ohut”rimainen” kapula. Tuo meidän oma on jotenkin vaikea Vekulle. Maijan kapulat olivat paljon parempia.

Loppuun kerran puomi ja sitten autolla takaisin Maijan luo. Hyvät treenit. :)

3.2.2009

Voi voi. Ehkä se on niin, että joka kerta ei voi mennä hyvin. Käytiin Kajaanin pallohallilla treenaamassa. Lähinnä tarkoitus oli ottaa agilitya, mutta myös ainakin paikkamakuu oli suunnitelmissa.

Aloitin paikkamakuulla. AK ja Dani toimivat häiriökoirana vieressä. Alku meni ok ja Vekku oli aika rauhallinen. Noin parin minuutin jälkeen Vekku nousi seisomaan. Huomasin asian heti peilistä ja ennen kuin ehdin edes mitään huutaa, Vekku painautui jo itse takas maahan. Tosin en ehtinyt olla karjaisematta, joten huusin sille vielä “maahan!”. Loppu n. minuutin verran meni onneksi ihan ok ja vapautin Vekun. Paikkamakuun jälkeen tajusin unohtaneeni namipurkin pois kokonaan…

Sen jälkeen siirryttiin agilityradalle. Tehtiin lyhyttä radanpätkää, jossa oli hyppyjä, kepit, putki ja puomi. Kontaktit ja kepit ok. Vaikeammat kurvit aivan hukassa. Itse en osaa ohjata tällä hetkellä Vekkua, kun ei olla oltu kouluttajan silmien alla kesän jälkeen, joten kaikissa mutkissa on hirveästi ylimääräistä lenkkiä. Ne pitäis saada pois. Vekku myös koko treenin ajan komensi mua ihan hirveästi ja mulla meni hermo sen haukkumiseen. Periaatteessa viikonlopun kisoja varten kuitenkin kontakti-ja keppitreeniksi tuo oli ihan hyvä.

Kävimme myös toisella radanpätkällä harjoittelemassa lähinnä keinua. Ei ongelmia sillä.

Sen jälkeen siirryimme vielä ottamaan tottista. Eka otin noutoa ja menetin hermoni ihan täysin. Vekku vaan paukuttaa mulle päin naamaa, että “*ittu nouda itse”. Eipä siis oikein noutokaan pelittänyt.

Kaukokäskyissä oli takapalkka ja koira varasti sinne. Karjaisin sille rumasti karkaamisesta ja ensi kertaa elämässään Vekku ns. paineistui siitä, että sanoin sille rumasti. Seuraava toisto oli tosi nihkeä ja Vekku oli epävarma. Kolmas kerta oli jo parempi ja lopetin kakejen treenaamisen siihen.

Lopuksi otin vielä noin 4 minuutin paikkamakuun selkä Vekkuun päin takapalkan kanssa. Se onnistui onneksi hyvin ja lopetin tämän - ei niin hyvän päivän - siihen.

Kävimme vielä Saran ja Sirun kanssa Vimpelissä iltalenkillä. Koirat leikkivät ja tykkäsivät juosta rallia. :)

28.1.2009

Tänään oli minulla kamalan pitkä koulupäivä ja vielä iltakin menee esseen parissa. Niinpä päätin lähteä lenkkeilyn sijasta treenaamaan taas tottisjuttuja. Eka käytiin tosin noin 20 minuutin lenkki, jotta Vekku pääsi tarpeilleen. Sen jälkeen kävelin läheisen entisen lukion, nykyään yliopiston, parkkipaikalle. Siellä oli jonkin verran vielä autoja, mutta sopiva hiljaisempi nurkkaus löytyi meidän treenaamiselle kuitenkin.

Heitin vaan treeniliivin niskaan, makkarat ynnä muut tavarat taskuun ja lähdin suoraa seuruuttamaan Vekkua. Yritin tehdä pitkää (noin 40 askelta) pitkää suoraa, mutta eihän siitä meinannut mitään tulla. Kontakti oli ihan kadoksissa. Varmaan olis syytä vähän herätellä koiraa, eihän sitä kokeissakaan koskaan kylmiltään lähdetä tekemään. Idiootti omistaja! Siinä sitten lähdin palkkaamaan Vekkua pienemmistä pätkistä ja vähitellen alkoi parempi kontakti löytyä. Seuraamiset ei kuitenkaan olleet tänään niin hyviä kuin normaalisti. Musta tuntuu, että Vekku tarttee vähän häiriötä (=muita koiria) ympärille, jotta se työskentelee paremmin. Pätkät, käännökset, tempon muutokset ja pidemmätkin suorat oli kuitenkin ihan kohtuullisia. Ihmisryhmiä pitäis muuten harjoitella. Täytyykin jostain kaapata kavereita seisoskelemaan vähäksi aikaa paikalleen.

Sen jälkeen otettiin liikkeestä istumista. Vekku on tän liikkeen kyllä tajunnut ihan muutamassa kerrassa tosi hyvin. En tehnyt “täysmittaisia” seuraamisia ja jättöjä, mutta lähes ilman käsimerkkiä se seuraamisesta istahtaa. Vähän nopeutta pitää vielä saada, mutta tällä treenimäärällä istuminen alkaa olla jo oikein hyvällä mallilla. :) Perään otin muutaman liikkeestä maahanmenon. Otin myös maahanmenoa niin, että Vekku oli mun edessä, käskin sen maahan ja heitin palkan viereen. Tällä olen yrittänyt nopeuttaa maahanmenoa, se on myös vähän hidas välillä.

Maijan vinkkien mukaan otin tänään kaukokäskyjä takapalkan kanssa niin, että en käynyt asennonmuutoksen välissä palkkaamassa Vekkua itse, vaan otin yhden-kolme asennonmuutosta ja päästin takapalkalle. Tää toimi tosi hyvin. Olin noin 5 metrin päässä jo käskemässä ja varsinkin ensimmäinen maasta istumaannousu oli tosi hyvä! Otin myös i-m-i-palkka. Näissä toinen istuminen vaati pari kertaa kaksi käskyä. Hyvää oli kuitenkin se, että pylly pysyi aivan paikallaan ja siirtymiset olivat nopeita. Pitää nyt vaan vielä enemmän ottaa ihan vain maasta istumista ja vapautus palkalle, jolloin Vekku varmasti oppii nousemaan yhdellä käskyllä. Tää näyttää kyllä toimivan, eiköhän tämäkin liike rupea kehittymään.

Sitten meidän päivän paras onnistuminen - nimittäin paikkamakuu. Sen otin myös takapalkan (osa iltaruoasta purkissa reilu 1,5m päässä Vekusta) kanssa. Eka käskyllä ei mennyt maahan, joten liikuin itse vähän ja pyysin Vekun uudelleen sivulle. Tästä uudestaan käskyttäessä meni kiltisti. Menin suunnilleen 25 askeleen päähän selkä Vekkuun päin. Peili oli taas mukana ja otin kännykästä aikaa. Vekku oli tosi nätisti reilu 6 minuuttia! Se katsoi lähes koko ajan minua. Aluksi tosin pari kertaa kurkkasi takapalkalle päin ja välillä kiinnosti tiellä liikkuvat ihmiset. Kuitenkin keskittyminen oli hyvää, eikä sillä ollut aikomustakaan nousta. Uskoisin, että Vekku olisi pysynyt vielä vaikka pidempäänkin, mutta en itse raaskinut pitää sitä kylmässä maassa kauempaa. 6 minuutin jälkeen palasin koiran luo ja vapautin sen suoraa maasta takapalkalle. Tuo takapalkka on kyllä Vekulle ihan ehdottoman kiva juttu. Häntä heilu hirveästi, kun se odotti että avaan purkin kannen.

Herkuttelun jälkeen reviteltiin vielä lelua ja sen kanssa otettiin pienen pieniä seuraamispätkiä ja täyskäännöksiä. Lelupalkalla seuraamiset on kyllä ihan erinäköisiä kuin namilla. Sitten vielä loppuleikit ja kotiin nukkumaan. :)

27.1.2009

Kävimme Kajaanin Pallohallilla Kennelpiirin vuorolla ottamassa tottista. Tarkoituksena oli ottaa lähinnä paikkamakuuta lämpimässä, mutta kappas vaan - tulikin melkein kaikkea taas treenattua.

Aloitimme seuraamisilla. Tein aika pitkiä pätkiä suoraa ja sitten perus käännöksiä ja pari tempon vaihtelua. Vekku oli aika hyvä. Välillä piti huomauttaa kontaktista, mutta se piti suht hyvin seuraamispaikkansa ja jaksoi keskittyä. Palkkasin aina välillä ja sitten jatkoin taas. Tarkoituksena olikin juuri sitä pitkien kaavioiden kestävyyttä harjoitella ja mielestäni se onnistui tänään aika hyvin. Heti perään otin liikkeestä maahanmenon ja siitä luoksetulon. Maahanmeno oli vähän hidas, mutta kuitenkin meni nätisti yhdellä käskyllä. Luokse tuli siististi, ei täysiä, mutta kuitenkin kunnon laukalla. Eteentulo oli suora ja sivulletulo hyvä.

Sitten harjoittelimme liikkeestä istumista. Otin samaan tapaan suoraa sivulta sitä kuten eilenkin. Vekku alkoi tajuta sitä aika hyvin ja tekikin pari lähes täydestä kävelyvauhdista tapahtuvaa istumista. Hyvä Vekku! :)

Leikittiin välillä ja siitä taas jatkettiin. Sitten otettiin takapalkalla avoimen luokan kaukokäskyjä. Tänään ne oli hyvät. Namipurkki selvästi auttoi Vekkua nousemaan maasta istumaan. Kerran se jäi maahan, eikä noussut edes toisella käskyllä. Palasin sitten lähemmäksi koiraa, niin se nousi. Päästin välillä takapalkalle (makkaroita purkin päällä) ja sitten otettiin toinen pieni sarja. Paljon parempi kuin eilen.

Sen jälkeen tehtiin noutojuttuja. Vekku tuo kiltisti, tosin vähän innottomasti, kapulan kun jätän sen mun ja Vekun väliin ja käsken tuoda mulle eteen. Näitä toistoja tehtiin jonkin verran kahdella eri kapulalla. Välillä lähdin peruuttamaan, jotta Vekku ottaisi paremman otteen ja toisi innokkaammin. Vähän se auttaa, mutta aika helposti se kapula tippuu Vekun suusta. Jotain pitäis keksiä, jotta saisi koiran ottamaan kapulan kunnolla. Sen jälkeen yritn lähettämistä kapulalle, jonka vein kauemmaksi (n. 3 metriä). Vekku ei irtoa sinne. Ei vaikka otin sen kanssa kilpajuoksua. Sitten yritin sitä, että pistin kapulan päälle namin. Silloin se irtos ja toi kapulan pienen miettimisen jälkeen, mutta ei sekään oikein toiminut. Tähän tarttettais vinkkejä… Edistystä on kuitenkin tapahtunut huomattavasti jo siinä, että se tuo kapulan mulle ja malttaa istua se suussa mun edessä. Ennenhän se ei edes koskenut kapulaan. Joten en mä voi silti olla kuin tyytyväinen.

 Seuraavaksi taisikin olla jo paikkamakuun vuoro. Käytin apuna palkkapurkkia, joka oli noin puolentoista metrin päässä Vekusta. Käskin maahan (vähän hidas, mutta ok kuitenkin) ja menin noin 25 askeleen päähän selkä Vekkuun päin. Mulla oli peili, josta tarkkailin koko ajan Vekun touhuja. Sara ja Siru toimi hyvänä häiriönä. He tekivät tosi lähellä Vekkua (alle 3m) tottista ja paljon “nopeita” liikkeitä, kuten eteenmenoa ja luoksetuloa. Vekku jonkin verran tarkkaili Saraa ja Sirua ja välillä kurkki namipurkkia, mutta pysyi kuitenkin aika nätisti paikallaan. Kuitenkin noin kolmen minuutin kohdalla Vekku nousi istumaan ja yritti karata takapalkalle (palkka kuitenkin kannen alla piilossa, ei olisi sitä saanut). Huomasin onneksi asian peilistä ja karjaisin Vekun takas maahan. Se meni kiltisti ja lopun aikaa, hieman alle 2 min, se oli oikein kiltisti paikallaan. Menin Vekun luokse ja palkkasin sen suoraa purkille. Siellä olikin osa iltaruoasta.

Paikkamakuu oli aika hyvä tuota yhtä istumaan nousua lukuunottamatta. Jos se kestää noin kovan häiriön noin lähellä, ja sen että hallissa oli muutenkin älyttömästi koiria, niin kyllä se kestää häiriön myös kentällä, jossa suorittaa yksi koira tottista. Kestoa pitää lisätä, mutta toi takapalkka vois olla nyt meille se avainsana, jolla sen saa pysymään. Toivottavasti ainakin. :)

Lopuksi otin vielä lyhyet seuraamiset ja leikkimiset. Pari kapulan hakemista vielä - ei olis ehkä kannattanut. Vekku rupes haukkumaan mulle, ja jouduin sen hiljentämään ja komentamaan ottamaan kapulan. Se oli kyllä innoissaan ja kehuin sitä paljon, mutta ihmettelen tuota sen haukkumista, mikä tulee usein esiin noutoa treenattaessa.

Käytiin vielä agiesteiden puolella. Otin keppejä 4 kertaa eri kulmista. Pujotteluvauhti oli tänään tosi hyvä! Vekku kuumui kyllä aika paljon pelkästään esteiden näkemisestä, ja haukku koko pujottelun. Vekun entinen bravuuri - sulkukulmat - tuotti tänään paljon vaikeuksia. Se aina hyppäs toiseen keppiväliin ja jouduin korjaamaan. Niitä pitäis treenata paljon enemmän! (Tosin jos nyt vaan päästäis edes vähän treenaamaan jotakin…)

Lopuksi kolme kertaa A, kunnon pysähdyksillä alastulokontaktille. Vika kerralla mulla oli namit alhaalla, koska Vekun kontaktit on vähän hitaat. Se on varmaan vähän unohtanut kontaktin alastulon paikan. Eli kontaktitreenit olis myös poikaa.

Olen kuitenkin tosi tyytyväinen Vekkuun, se oli tänään erittäin hyvä! Tällaisia treenejä nyt vaan paljon lisää. :)

26.1.2009

Tästä se alkaa. Nimittäin tämän kevään treenaaminen Vekun kanssa. Joitakin suunnitelmia on keväälle ja kesälle, katsotaan mitkä totetutuvat. Kirjoittelen tätä blogia lähinnä itseäni varten. Näen, mitä olemme treenanneet ja millä menestyksellä. Toivottavasti vihdoinkin kirjoittelu olisi useampaa. Entisen blogin kanssa kirjoittelu loppui aika lyhyeen. Katsotaan, mitä tuleva tuo tullessaan.

Tänään kävimme Anna Kaisan ja pehkotyttö Danin kanssa Kajaanin Norssin kentällä treenaamassa. Ihan ekaksi otin Vekulle paikkamakuun niin, että Dani ja AK teki tottista vieressä.  Itse olin selkä Vekkuun päin ja katsoin Vekun touhuja peilistä. Vekku oli aika hyvä, pysyi rauhassa maassa. Vähän seuraili Danin ja AK:n tekemisiä. Välillä kävin palkkaamassa. Sen jälkeen vapautus, leikkiä ja siitä seuraamista. Seuraaminen oli tänään hyvää ja Vekku oli tosi innokas. Harjoiteltiin pidempää suoraa ja sitten käännöksiä. Varsinkin täyskäännös  vasemmalta puolelta vaatii työtä. Tänään sekin oli kyllä aika mallikas.

Seuraamisten perään yks liikkeestä seisominen. Siitä liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo perään. Tää on kyllä meidän vahvuus! Vekku tulee todella kauniisti, äärettömän nopeasti luokse, mutta nyt se ei enää törmää minuun, vaan istuu nätisti eteen.

Sitten alkoi liikkeestä istumisen treenaaminen. Otin sitä ihan suoraa seuraamisesta vauhdin hidastuksella ja käden avulla. Se alkoi näin sujua aika hyvin. Sitten otettiin sitä myös niin, että Vekku oli mun edessä ja ns. liikkeestä käskin sitä istumaan, jonka jälkeen heitin palkan maahan. Namit olis saanut kyllä olla tuohon treeniin isompia, kun Vekku ei tahtonut pieniä makkaranpaloja löytää hämärästä. Mutta kyllä tääkin liike lähtee sujumaan, työtä se tosin vielä vaatii.

Sitten oli noutojuttujen vuoro. Vekku oli tänään ihan tohkeissaan kapulan kanssa. Eka tein ihan sellaisia, että laskin kapulan maahan ja käskin Vekun ottamaan sen ja tuomaan mulle käteen. Naksautus ja palkka. Sitten vaadin eteentulon kapula suussa ja hetkellistä pitämistä. Tehtiin myös kentällä kantamista mun lähellä. Vekulla oli aika löysä ote ja se tiputteli sitä sinne kentälle välillä. Kuitenkin se oli innoissaan kapulasta, eikä motivaatio tipahtanut. Sitten tehtiin harjoituksia, että heitin tai vein kapulan ja  lähetin Vekun sivulta hakemaan. Tämä ei onnistunut. Vekku ei irtoa mun sivulta kapulalle. Siihen täytyy keksiä jotain uusia juttuja, katotaan mitä tulee mieleen. Vekulla on myös toinen ongelma. Se nousee kapulasta tosi paljon (vai onko se epävarmuutta sittenkin?) ja rupeaa helposti haukkumaan tai vinkumaan, kun lähtee hakemaan kapulaa. Tähän tarttee puuttua jossain vaiheessa jotenkin, mutta vielä en ala siihen reagoimaan, koska koira on kuitenkin innoissaan kapulasta ja se on tällä hetkellä tärkeintä.

Pikku juttuja vielä ja lopuksi Danin vieressä paikkamakuu. Vekun takana oli ekaa kertaa namipurkki. Namipurkin vaikutuksesta Vekku nousi istumaan heti kun jätin sen. Se ei meinannut oikein mennä maahan, ehkä oltiin otettu tälle päivälle liikaa paikalla oloa kylmässä lumessa. Otin alle minuutin sitten kun sain sen nätisti maahan, palasin koiran luo ja vapautin purkille syömään. Aika hyvä oli kuitenkin, vaikka vähän katselikin Anna Kaisaa kun se liikkui palkkaamaan Dania.

Tuli vähän turhan pitkä treeni tälle päivälle, mutta Vekulla ei into laskenut - se on tärkeintä. Huomenna hallille tekemään lisää juttuja. :)

25.1.2009

Perjantaina huomasin, että Vekku on todella pahasti jumissa. Se värähti aina selästä, kun sinne koski ja se yritti itse venytellä sitä kovasti auki. Lauantaina selkä näytti jo paremmalta, mutta taas sunnuntaina se alkoi kipuilla selkälihaksista. Vekku meinasi isällenikin suuttua, kun isä sitä vahingossa tökkäs. Selvästi oli koira siis kipeänä.

Soitin Virvelle sunnuntaina, että voisiko hän hieroa Vekun näin lyhyellä varoitusajalla. Virve lupasi tulla ja niin sai Vekku apua. Hierottiin Vekku meidän alakerrassa, ja se rauhottui yllättävän hyvin. Virve hieroi Vekun selkää pitkillä lämmittävillä vedoilla ja paineluilla. Vasen puoli oli enemmän jumissa kuin oikea. Virve sai Vekun kuitenkin aika hyvin auki ja koira vaikuttaakin jo paljon paremmalta.

Virve toi Vekulle lisäksi B-vitamiinia ja magnesiumia. Annan niitä nyt Vekun ruoan sekaan, toivottavasti ne auttaisivat noihin useisiin lihasjumeihin, mitä Vekku itselleen hommaa. Katsotaan, hierotaanko Vekku ens viikonloppuna uudelleen.